Lähdön hetki lähenee

Melkein viisi kuukautta on hujahtanut ohi nopeasti!

Vastahan oli kylmä talvi kun tilkitsin asuntolan vetävää ikkunaan talouspaperilla, ja koulussa aloittelin preklinikassa. Och nu är det sommar!
Olen saanut tutustua upeisiin ihmisiin täällä oloni aikana. Erityisen läheiseksi koin minun kanssa samaan aikaan aloittaneet vaihtarit ja ruotsalaisen kompis-tandläkarini. Kutsu Suomeen on voimassa aina!

Mieli on siis toisaalta kaikesta kiitollisuudesta ja ilosta huolimatta haikea. Koti-ikävä on kuitenkin tässä vaiheessa lukukautta jo iskenyt, joten on ihana palata pian omaan arkeen.

Kesäinen kampuksen piha.

Viime viikonloppuna juhlittiin rakkaiden kurssikaverieni valmistujaisia Turussa. Monet aloittivat samantien kesätyöt. Minä palasin vielä muutamaksi päiväksi tänne Tukholmaan.

Jäljellä oli muutama klinikkavuoro, paperihommia ja asunnon siivous. Tietysti unohtamatta viimeisistä hetkistä nautiskelua sekä hyvästejä kurssikavereille ja opetushenkilökunnalle.

Päällimmäisenä mieleen täältä Tukholmasta on jäänyt uskomattoman lämminhenkinen ja kannustava ilmapiiri. Klinikan ihania opettajia ja aina hymyileviä ja kärsivällisiä potilaitani tulee ikävä.

Meistä koko kevään huolta pitänyt Erasmus-pappa Calle on ollut tuki ja turva koko kevään ajan. Kaikki hoitui, oli ongelmia sitten potilaiden hoitojen järjestymisen kanssa tai erityisiä toiveita tai kiinnostuksen kohteita. Halukkaille järjestettiin vierailuja yksityisklinikoille Tukholmassa, ja eräskin poika pääsi seuraamaan lopputyöhönsä liittyvän aiheen tutkimusryhmän toimintaa.

Viimeiset päivät klinikalla.

Täällä vaihdosta saa siis paljon irti, jos vain osaa "vaatia". Kliininen työ painottui suurimmaksi osaksi kiinteään protetiikkaan. Karolinskan valtteja olivat myös teknologian hyödyntäminen ja uusimpien laitteiden käyttökokemuksen kartuttaminen.

Viimeisessä vaihtaritapaamisessamme keskustelimme Erasmus-vaihdon merkityksestä, ja täällä päässä ainakin toivotaan vaihtopaikan olevan haluttu ja arvostettu, minkä takia vaihto-ohjelmaan panostetaan todella paljon.
Varsinkin vaihtarit Portugalista ja Espanjasta kertoivat vaihdon olleen heille"lottovoitto", sillä he saivat kokemusta, jota heidän omassa yliopistossa ei ole tarjolla. Myös ruotsalaisten opiskelijoiden keskuudessakin vaihtopaikoista on enemmän kilpailua, sillä sitä arvostetaan ansioluettelossa.

Ja kyllä minäkin voin täältä lähteä ylpeänä ja monta kokemusta rikkaampana:

Tack för allt! <3

AKUT & Gröna Lund

Eilen ohjelmassa oli reipasta aamupäivystystä klinikalla. Paikallisilla opiskelijoilla on päivystyskurssi vasta viimeisenä vuotena, jolloin opiskellaan enemmän teoriaa ja ollaan AKUT-klinikassa. Se onkin ainoa klinikka, jossa on runsaammin hoitajia, ja apua saa myös välineiden hakemiseen ja toimenpiteisiin.

Vaihtareilla on mahdollisuus valita päivystystä myös extravuoroille halutessaan. Hyvällä tuurilla pääsee poistamaan hampaan tai ekskavoimaan syvää kariesta, mikä on perushoidossa täällä todella harvinaista. Päivystys on ehkäpä kliinisen hoitoharjoittelun opettavaisin osuus, sillä koskaan ei voi tietää mitä tulee eteen.

Muuten jäljellä olevat aamut täällä KI:ssä ovat jo laskettavissa kahden käden sormilla. Se tietää myös loppukiriä klinikassa. Vielä yksi kruunun sementointi jää viimeiselle viikolle labra-aikataulujen viivästymisestä johtuen. Ja tietysti paljon paperihommia ja töiden dokumentointia Turun klinikalle vietäväksi.

Illalla kävin Gröna Lundissa muutaman kaverin kanssa syömässä, fiilistelemässä ja kuuntelemassa Mirian Bryantin konserttia. Gröna Lundissa järjestetään koko kesän paljon kotimaisten (ruotsalaisten) artistien konsertteja, joihin pääsee pelkällä huvipuiston sisäänpääsymaksulla.
Mikä kesäfiilis!

Gröna Lund oli ilta-aikaan ihanan tunnelmallinen. Parasta olivat kauniit näkymät kaupunkiin ja vastarannalle Södermalmille.
Konserttipäivinä on hyvä varautua pitkiin ravintola- ja terassijonoihin. Saarelle menevät lautat olivat myös tupaten täynnä.

Ja nyt edessä on viimeinen viikonloppu täällä Tukholmassa. Glad fredag!

Luento-opetus ja lounasrutiinit

Kevään aikana olen saanut osallistua vapaaehtoisesti luento-opetukseen. Pääasiassa luennot ovat aina perjantaisin, jolloin T8-kurssilla ei ole klinikkaa. Luennoille osallistuminen on täälläkin vapaaehtoista, mutta suositeltavaa.
Helpon perjantaivapaan mahdollisuuden sijasta luentosalit ovat usein ihailtavan täynnä. Tosin kurssilla on opiskelijoitakin reilu 90, joten porukkaa riittää.

Hyviä puolia, joita olen luennoilla huomioinut ovat muun muassa...

• Opiskelijoiden aktiivisuus - kysymyksiä pommitetaan välillä siihen tahtiin ettei luennoitsija pääse eteen päin! Taitaa olla kuitenkin positiivinen ongelma. "Tyhmät kysymykset" hyödyttävät usein kaikkia luennon kuuntelijoita, ja mielenkiinto pysyy yllä. Opiskelijat täällä todella vaikuttavat motivoituneilta.
• Samat opettajat pitävät luentoja ja opettavat klinikassa, mikä nivoo käytännön ja teoria hienolla tavalla yhteen. Klinikassa opettajat kertaavat ja tenttaavat omilla luennoillaan käytyjä asioita. "Niin mites teille on opetettukaan nää asiat luennolla?"- ongelmaa ei ole täällä klinikassa vielä tullut vastaan.
• Luennoitsijat haluavat että ymmärrämme asiat. "FÖRSTÅR NI!?"-raikuu erään proteetikon luennoilla tasaisin väliajoin. Keskustelua pyritään samaan aikaan, ja se onkin osoittautunut melkein parhaimmaksi keinoksi oppia.
• Vierailevia "tähtiluennoitisijoita" on tavallista enemmän. Muutamia luentoja on pidetty myös englanniksi.
• Minulle vielä plussana kielitaidon kartuttaminen. Hauskana sattumana oli, että ortodontian professorimme on kotoisin Suomesta ja puhuu myös Suomea. Ajattelin että ompa mukavaa kuunneltavaa kun hän puhui suomenruotsalaisittain selkeästi ja rauhallisesti. Kurssikavereideni mielestä luennot taas etenivät liiankin låååångsamt. 

Ja mikä sitten on turhaa? No useat fika-paussit. Luento on merkattu lukujärjestykseen yleensä 8-12 tai 13-16.30, ja se etenee lähes poikkeuksetta kaavalla 45 min puhumista ja 15 min taukoa. Koko neljän tunnin ajan!
Aluksi olikin kiva päästä välillä verryttelemään ja sosialisoitumaan tauoilla, nyt olen taas sitä mieltä että ajan voisi käyttää tehokkaamminkin, kuten aikaisempaan päivän lopetukseen yltiöpäisen kahvittelun sijasta.

Kuva johdantopäivän luennolta, jossa saimme ensimmäisen oppitunnin ruotsin kielestä.

Tauko jota aina odotan koulupäivässä on tietysti lounas.
Täällä ei ole kelan ateriantuen mahdollistamaa superedullista opiskelijalounasta tarjolla, joten ainoa järkevä vaihtoehto on pakata eväät mukaan, sillä lämmin ruoka kahvilassa maksaa 80-100sek.
Omien eväiden syöntiin yliopisto tarjoaakin mahtavat puitteet. Kampuksella on mikrotorg, jossa on useita jääkaappeja eväiden säilyttämiseen ja mikroja ruuan lämmittämiseen. Viereinen kahvila  opiskelijaystävällisesti tarjoaa ruokailuvälineet ilmaiseksi.

Ensimmäisenä aamulla kotona valmiiksi kokattu lounas jääkaappiin.

Ruokaa tulee tehtyä kerralla suuria määriä, ja pakastinlokeroni on lähes aina täynnä. Eväsrasioita on mukana aina useampia, sillä syön myös koulun jälkeen välipalaa ennen jumppaa tai kirjastoa.

Koululla on myös kivat puitteet syödä lounasta, eväitä tai muuten vaan hengailla.

Mikrotorg on auki niin myöhään kuin kampus ja kirjastokin. Monet syövät täällä iltapalaakin.

Kipulabra

Yksi varmasti tämä kevään mielenkiintoisimmista harjoitustöistä oli viime viikon smärtlab. Tässä purentafysiologian kurssiin liittyvässä iltapäivän rastikierroksessa oli tarkoitus tutustua suun alueen kivun syntyyn ja tutkimusmenetelmiin, sekä päästä itse kokemaan simuloitu puremalihaskipu.

Kiersimme pienissä ryhmissä kolmella eri pisteellä. Osallistuminen kaikkiin tehtäviin oli täysin vapaaehtoista, mutta itse ainakin halusin käyttään tämän "ainutlaatuisen" tilaisuuden hyödyksi ja saada uusia kokemuksia.

Rasti 1: Conditioned Pain Modulation (CPM)

Pääsimme testaamaan Karolinskan kipuspesialistien tutkimuskäytössä olevaa (erittäin kallista) CPM-laitetta, jolla tutkitaan kipuaistimuksen syntyä. Me käytimme sitä kylmä- ja kuuma-aistimuksien tuottaman kivun tutkimiseen suun alueella.

Hypoteesina oli, että naiset ovat herkempiä kuuman aiheuttamalle kivulle kuin miehet ja sietävät kylmää miehiä paremmin. Oletettiin myös naisten aistivan kipua herkemmin, mutta myös sietävän sitä paremmin. Pääsin kokeen naispuoliseksi tutkimushenkilöksi. Hieman se kirpaisi, mutta olettamukset pitivät paikkansa. Puremalihaksille asetetuilla lämpötilaa vaihtavilla sensoreille tutkittiin kylmän ja kuuma aistimisen herkkyyttä ja lopulta raja-arvoja, joilla kipua alkoi tuntua. Mielenkiintoista!

Rasti 2: Simuloitu puremalihaskipu

Tällä rastilla oli tarkoitus asettua kovista puremalihaskivuista kärsivän potilaan asemaan. Musculus masseteriin ruiskutettiin suurella paineella natriumkloridia, joka aikaansai akuuttia puremalihaskipua vastaavan tuntemuksen. Yllättäen tähän kokeiluun ei ollut monia halukkaita, mutta oma mielenkiintoni heräsi ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi.

Tämä oli näistä kaikista epämiellyttävin, ja tämän aikana koin oikeasti kovaakin kipua. Aineen ruiskutuksen jälkeen otettiin aikaa 5 minuuttia, ja 30 sekunnin välein minun piti merkata kipuaistimukseni voimakkuus kaavakkeen käyrälle. Ymmärrykseni puremalihaskivuista kärsiviä potilaita kohtaan todella lisääntyi. Kipu oli puristavaa, ja hetkittäin jopa koko leukapuoliskon alueelle säteilevää. Seuraavana päivänäkin pistoalueella hieman jomotteli, mutta tämä oli hyvä kokemus.
Meillä Turussa aijemmin ollut "kidutusharkka" tuntuikin tämän jälkeen aika hellältä.

Rasti 3: Jäävesikoe

Se klassikko. Käsi jäävesialtaassa niin pitkään kuin kipu sallii. Edelliseen koetukseen osallistuneet saivat vapautuksen tästä testistä, ja sainkin toimia ajanottajana ja kannustaja.
Tässä testattiin myös toisen kipuaistimuksen helpottamista toisella aistimuksella. Harkan aluksi testattiin puremalihaskipua painamalla kovasti testihenkilön poskeen. Käsi jäävedessä pian toistettu painallus poskeen ei enää tuntunutkaan niin pahalta. Tässä meille todisteltiin porttikontrolliteorian päteminen myös kivun aistimisessa.

Päiväretki Sandhamniin

Tänään kauniin sunnuntain kunniaksi lähdimme saksalaisen vaihtarikaverini Marian kanssa päiväretkelle Tukholman ulkosaaristoon, Sandhamniin. Muutaman tunnin bussi- ja lauttamatka kannatti, sillä saari oli tälläisellä ilmalla aivan täydellinen paikka nauttia ulkoilmasta ja postikorttimaisista saaristomaisemista.

Näkymät kun saavuimme lautalla Sandhamniin.

Näköalapaikalla, kaunis venesatama.

Sandhamnissa on useita uimarantoja. Me emme vielä uskalteneet varpaita enempää kastautua.

Mäntymetsässä kävelyllä. Reitti ulottui saaren toiselle reunalle asti, mutta vastaan tuli usein "Privat"-alueita.

Rauhallinen auringonottopaikka, joka saattoikin olla jonkun onnekaan takapiha.

Vaikka en normaalisti silakkapihvejä fanita, oli tämä stekt strömming med potatismus maistuva lounas tässä miljöössä 5/5.

 

 

Rentouttava luontoretki takana, ja kotiinviemisinä lievästi punoittava naama.

Yleisesti tänä viikonloppuna tukholmalaiset ovat näyttäneet menneen sekaisin T-paitakeleistä, ja kaupungin puistot ovat muistuttaneet festivaalialuetta. Ruokarekkoja ja ulkoilmakirppiksiä on täällä Söderilläkin ollut lähes joka kadun kulmalla.
Kysyin ruotsalaiselta kaveriltani, oliko eilen jokin erityinen päivä kun porukkaa oli ulkona ihan kuin vappuna Turussa, mutta ei ollut. Tukholmalaiset ilmeisesti vaan nauttivat niin paljon auringosta ja ulkoilmasta, jolloin jokainen vapaahetki on vietettävä ulkona puuhastellen.

Hetken ajattelin jo tekeväni iltatreenin läheisellä ulkoilmasalilla, mutta yleisömäärästä johtuen tulin toisiin aatoksiin...

Hela familjen här!

Muutaman viime päivän ajan oli koko perhe pitkästä aikaa koossa, mikä onkin nykyään harvinaista kun me molemmat lapset opiskelemme eri kaupungeissa
Näin pitkälle kevääseen ehdittiin ennen kuin äiti, iskä ja Maiju kerkesivät visiitille, vaikka matka olikin varattu jo ajoissa. Ajoitus oli sään puolesta täydellinen. Lämpöä, aurinkoa ja vielä viimeiset rippeet kirsikankukista Kungsträdgårdenilla.

Miniloma aloitettiin näköala-ajelulla Globenin katolle katselemaan Tukholmaa yläilmoista. Äiti piti vahtia maan kamaralla kun me iskän ja Maijun kanssa hypättiin kuplaan ihastelemaan maisemia 20 minuutin nousun ja laskun ajaksi.

Ensi viikolla täällä järjestettävät Euroviisut näkyvät jo vahvasti katukuvassa. Puistossa valmisteltiin viisukylää, ja NK:n ikkunoissa oli musiikilla tehostettu viisunäyttely menneiden vuosien ruotsalaisista voittajista.
Suojatiellä odotellessa liikennevalojen äänimerkki nakutti melodiaa Loreenin Euphorian tahtiin, ja viisulippuja oli ripustettu kaikki pääkadut täyteen. Norrmalmstorgilla oli iso laskuri, joka osoitti kansanjuhlan alkamisen sekunnin tarkkuudella.

Vierailimme viisuhuumassa myös ABBA-museossa. Samaan aikaan siellä kuvattiin ilmeisesti jonkinlaistan viisuihin liittyvää oheisohjelmaa. Olipa hauska mennä nauhoittamaan omaa versiota ABBA-hiteistä juuri sen jälkeen kuin joukko viisuedustajia oli vetäissyt kameroiden edessä huikean taidonnäytteen. Ehkä meidän poppoo loistikin enemmän niissä tanssia vaativissa aktiviteeteissa...

Muuten otettiin rennosti, käveltiin kaupungilla ja  vietettiin aikaa hotellihuoneella, jossa oli skumppa- ja mansikkatarjoilu. Muu perhe kävi myös Fotografiskassa, jossa nyt on meneillään oikea hyvän mielen Ikoner-näyttely.

Tietysti lomaan kuului myös hyvää ruokaa ja herkuttelua. Juhlistettiin jälkikäteen äitin synttäreitä ja jo etukäteen ensi sunnuntain äitienpäivää.

Hötorgshallenissa on keskiviikkoisin Onsdagshummer-tarjous, joten kävimme maistelemassa vähän hallin hummereita, jonka jälkeen nautiskeltiin vielä Cafe Saturnuksen valtavat pullat ja kahvit.
Ilmeisesti matkaseurue oli energiavajeessa ahkerasta kävely(juoksutus)kierroksesta, että menivät vielä myöhemmin illalla hakemaan kebabit minun jo lähdettyä takaisin asuntolalle.

Testattua tuli myös Phil's Burgerin "maybe the best burger in Sweden" ja Kungshallenin kreikkalaisen ravintolan jättiannokset. Makeana vastapainona äitienpäiväkakut nautittiin Gildas Rumissa, kahvilassa jonka äiti aikoinaan löysi Södermalmilta, ja joka on sen jälkeen päätynyt kaikkien meidän lempparilistalle.

Ihan kuin kotona olisi käynyt, samaan tapaan maha on täynnä hyvää ruokaa <3

Pariisi

Vappuhulinoista nautittiin tänä vuonna ei-niin-perinteisesti keväisessä Pariisissa.
Lakituksen ja brunssien sijasta ohjelmassa oli kiertelyä Louvressa ja samppanjaa pariisilaisbistrossa. Eikä huolta, sillä ylioppilaslakin saa painaa päähän taas ensi vuonna.

Tukholmassa Valborg ei ole niin suuri opiskelijoiden juhla mitä se on meillä Suomessa. Suurin osa opiskelijoista suuntaakin juhlistamaan vappua Uppsalaan, joka muuttuu (ainakin siellä opiskelevan serkkuni mukaan) moneksi päiväksi suureksi puistofestivaalialueeksi. Kuulostaa siis hyvinkin suomalaiselta.

Pariisin loma oli aivan ihana. Vaikka koko kevät täällä on tuntunut aika ajoin yhdeltä suurelta kaupunkilomalta (kiitos ahkerien vierailijoiden), lumosi Pariisi kyllä tunnelmallaan ja kauneudellaan. Ja oi että, mikä määrä niin hyvää ruokaa!

Muita menoja ja ihanuuksia Pariisissa:

• Kävelyä tuli niin paljon, että oli pakko tinkiä tyylikkyydestä ja ostaa uudet lenkkarit.
• Macaronseja joka päivä! Joinakin päivinä jopa kaksi kertaa, uuu! Ladurée vs. Pierre Hermé ja voiton vei Pierre hehkutukset ansainneella Menthe Fraiche-maulla.
• Mona Lisa, Eiffel-torni ja Notre Dame - Check! Mieleenpainuvin hetki taisi olla hieno auringonlasku, jota ihailtiin Eiffelin huipulta ja sen jälkeen itse tornia kimmeltävässä iltavalaistuksessa.
• Taivaallinen tryffeli-ravintola aivan hotellin vieressä.
• Tapaaminen vaihtarikaverini Hugon kanssa, joka oli klinikkaryhmässäni koko alkukevään. Paikallisopas antoi parhaat ravintolavinkit ja vei meidät maistelemaan ranskalaisia viinejä. Jälleen vaihto-opiskelun ja kansainvälistymisen antamia hyötyjä.

Ranskalaista sipulisoppaa.

Laukusta löytyi aina matkaevästä.

Nähtävää ja tekemistä olisi ollut niin paljon, ettei puoliakaan ehtinyt kokemaan. Tulevaisuudessa täytyykin varmaan varautua uuteen reissuun.