Elämää asuntolassa

Vaikka päivät kuluvat pitkälti kampusalueella koulun ja liikunnan parissa, perustuu arki täällä asuntolassa elämiseen. Kotona ehdin yleensä olla vain muutamia tunteja iltaisin ennen nukkumaan menoa. Silloin laitetaan ruokaa, skypetellään, pyykätään, rentoudutaan...

Kerroinkin jo aiemmin asuvani Karolinskan asuntolassa. Sijainnin suhteen ei opiskelija-asuntolalta voisi suurkaupungissa toivoa parempaa! Asunto on mukavan lähellä keskustaa, joten tästä on helppo lähteä vaikkapa kahvittelemaan kaupungille. Tarjolla oli myös asuntoloita hieman lähempänä kampusta, mutta "landelle" päin, joten tämä on hyvä vaihtoehto vapaa-ajan kannalta. Plussaa myös suhteellisen edullisesta vuokrasta.

Aamupalamaisemat huoneeni ikkunasta.

Asuntoa hain hyvissä ajoin, jo ennen kuin vaihto-paikkani oli virallisesti varmistunut, sillä olin kuullut huhuja Tukholman tiukasta asuntotilanteesta. Jägargatanin asuntola on varattu pelkästään kansainvälisille opsikelijoille, ja lähes kaikille pyritään takaamaan asunto tänne tullessa. Ei siis tarvinnut stressata asunnon metsästyksestä.

Asuntolaelämässä on hyvät ja huonot puolensa. Varsinkin oman asunnon rauhaan tottuneena muiden elämöintiin oli sopeutumista. Äänieristys ei tässä vanhassa rakennuksessa ole mitään huippuluokkaa. Nauru kantautuu pitkin käytäviä, ja vilskettä riittää. Meitä on monta eri kulttuuria ja persoonaa saman katon alla. Yhdessä opiskeleminen ja asuminen antaa mahdollisuuden solmia uusia tuttavuuksia. Vaihtuvuus näin isossa kohteessa on nopeaa. Melkein joka viikko tapaan jonkun uuden ihmisen.

Korvatulpat on paras kaveri kun keittiössä juhlitaan keskellä viikkoa tai seinänaapuri puhuu kuuluvasti keskellä yötä skype-puhelua. Huonosti nukuttu yö ei paljoa naurata kun tiedossa on pitkä klinikkapäivä. Tar det lugnt-meiningillä mennään.
Pyykkikone voi olla varattu juuri kun olit suunnitellut peseväsi pyykkiä. Ja ne tiskaamattomat tiskit! Mur. Täällä todella oppii arvostamaan tiettyjä sujuvan arjen edellytyksiä.

Onneksi on myös hyviä päiviä! Kun saavut lenkiltä kotiin ja joku on leiponut suklaakakkua kaikille. Tai kun ystävällinen kämppis tarjoaa itsetehtyä (ihan sairaan hyvää) chai-juomaa ja juttutuokio venähtää pitkälle iltaan. Ja etnisten ruokien reseptipankki sen kuin kasvaa.
Pääosin täällä on kuitenkin ihan siistiä ja asukkaat noudattavat järjestyssääntöjä. Siivooja käy siistimässä yleiset tilat ja vessat kolmesti viikossa. Myös oman huoneen siivous käy muutamassa minuutissa, koska asuinneliöitä on vain kahdeksan!

Eikä unohdeta Jägargatanin legendaarisia kansainvälisiä illallisia. Meillä on parin kerroksen porukan voimin tapana viettää eri maiden kokkausiltoja, joissa tietyn maan edustajat valmistavat kotimaansa perinneherkkuja. Alkukeväästä on ehtinyt olla jo Espanjan ja Australian illalliset.
Koska edellisen illallisen päätteeksi arvontahatusta nostettiin "Finland", tarjoilimme eilen Suomi-dinnerin neljän täällä opiskelevan suomalaisen voimin.

Suomi-illallisella tarjoiltiin perinteikästä makaroonilaatikkoa ketsupilla, karjalanpiirakoita munavoilla ja jälkiruuaksi uunipannukakkua mansikkahillolla. Muutamien mielestä makaroonilaatikko oli mautonta, mutta pannukakku oli hitti. Tulipa kotoisa olo!

Ylpeissä Suomi-tunnelmissa lähden pian lentokentälle suuntana Turku. Tiedossa on muutama rentouttava korvatulpaton yö ja rakas TLKS Speksi, jota pääsen seuraamaan ensimmäistä kertaa yleisöstä käsin.